Suosituksia
Kun kaikki on koettu
Kokoan tähän ajan mittaan joitakin sellaisia asioita joista pidän ja joista voisi olla iloa muillekin. Tämä on myös kaupallinen kulmaus, sillä laitan itseäni rahallisesti hyödyttäviä linkkejä tarjolle jos sellaisten luominen helposti käy. Pitkä häntä -logiikalla sellainen löytyy paitsi kainalosta, mahdollistaa myös leppoisat eläkepäivät.
Laitan tarjolle myös ilmaislinkit. Tai siis sellaiset joissa tuote maksaa saman mutta kauppias ei siitä minua hyvitä. Se on vain reilua ja sellaisia klikkailen itse jos asia onkin asiaa mutta ihminen ei huvita. En koe sen olevan itseltäni pois.
Täydentelen näitä linkkejä ajan mittaan ja tuntemusteni mukaisesti. Niitä odotellessa ja sen jälkeenkin kirjoja löytyy verkkohauilla, kivijalkakaupoista, antikvariaateista ja kirjastosta. Kavereiltakin voi löytyä. Älä anna hitauteni estää nauttimista.
Järjestys on jokseenkin kronologinen, lista on siis siinä järjestyksessä kuin se on minuun merkittävästi koskettanut.
Suosituksia on nyt kolmetoista (13). Koetan näitä lisäillä kun mieleen tulee, joten paina mieleesi sana kolmetoista (13) jos tähän joskus aiot palata tekemään vertailuja. Jos luku on eri kuin kolmetoista (13), on jokin muuttunut. Joskus ennen se oli viisi ja sen jälkeen seitsemän ja sitten vielä yhdeksän, joten jos muistelet noita lukuja muistat aivan oikein ja nyt se on päivitystä kaipaavaa tietoa. Epäonnenluku, se on helppo muistaa. Ihmisaivot pystyvät tällaiseen, ihmeellistä!
Don Rosa, Roope Ankan elämä ja teot (Life and Times of Scrooge McDuck)
Tämä Don Rosan ankkatarina oli kosketukseni koskettavaan sarjakuvaan. Että miten tarinat voivat nivoutua toisiinsa ja ankkaelämään sopia sidoksia jotka heijastuvat vuosienkin päästä. Tätä voin lämpimästi suositella yksin tämän tähden.
Tästä löytyy kaksialbuminen versio jossa on alkuperäisen palkitun kokoelman lisäksi myös muutama täydentävä, sekaansopiva tarina. Suosittelen siksi kaiken läpikäyntiä. Aikuisiällä hankin tuon ja Holopaisen ankkalevyn aikeena lukea tarinat läpi musiikkia kuunnellen. Menen yhä jossakin puolivälissä. Kokoelmaa. Levyä kesti kuunnella kun vaihtoi instrumentaaliversioon, laulajassa ei vikaa, sanat vain häiritsivät. Tälle ei suositusta.
Luin tätä itse englanniksi kielen kiehtovuuden vuoksi, mutta käännetty työ on oma taideteoksensa, joten miksei lukisi molempia.
Elämä ja teot rahalinkkinä Amazonissa ja sitten sama ilman viittauksia minuun.
Jared Diamond, Tykit, taudit ja teräs (Guns, Germs and Steel)
Ensimmäisiä tietokirjoja joita joskus nuorena luin, kiitos peliharrastuksen ja vanhempien avokätisyyden kautta Pelit-lehdelle yhteisöineen altistumiselle. Jostakin sieltä syövereistä poimin tämän, näin vankasti muistaisin, ja äitini sen ison kaupungin kirjastosta kiikutti. Miten mahtavaa onkaan havaita ettei se, miten asiat ovat nyt, olekaan selittämättömän tuolla puolen.
Voimme pohtia mikä merkitys on kesytettävien villieläinten koolla, mannerten rikkonaisuudella ja levittymisellä itä-länsi- tai pohjois-etelä-suunnassa, ja kaikkea sen sellaista. Tarvitsematta tyytyä toteamaan että tietenkin inkat hävisivät kun olivat jääneet sinne kehitysmaatasolle, eihän edistyneitä espanjalaisia käynyt lyöminen, mitä sitä miettimään. Uteliaisuutta ruokkivaa! Vaikka olisikin myöhemmin tutkittaessa aivan pötyä.
Tämä löytyy käännettynä, mutta vinkkaus tapahtuu tietenkin alkuperäiskielellä. Älä siis jätä lukematta vaikka suomi olisi se vahvin kieli siksi kun se olisi ainoa. Se on ihan sallittua, siksikin näitä käännetään, ja jotta olisi puhuttavaa ja kieli eläisi.
Guns, Germs and Steel rahalinkkinä Amazonissa ja sitten sama ilman viittauksia minuun.
George R. R. Martin, Valtaistuinpeli (A Game Of Thrones)
Tulen ja jään laulu palautti uskoni fantasiakirjoihin, jotka olin ehtinyt aikuisuuden kynnyksellä hylätä. Tässäkin voittava yhdistelmä oli peliyhteisö ja ajan hermoa seurannut äitini.
Ihastuin tähän tarinan harmauteen, siihen, miten ihmiset olivat uskottavia jopa tavoilla joita en osannut kuvitellakaan. Maailma, jossa pahakaan ei ollut paha, ennemmin väärinymmärretty. Voisiko olla siten, että meidän maailmamme olisi samanlainen?
A Game Of Thrones rahalinkkinä Amazonissa ja sitten sama ilman viittauksia minuun.
Esko Valtaoja, Kotona maailmankaikkeudessa
Olen lukenut Valtaojalta useita kirjoja jollen jo kaikkia. Pidin lämminhenkisestä kirjoitusasenteesta ja siitä kuinka tärkeää tiedettä voi yhdistää merkityksettömään muisteloon. Kirjojen äärellä olo oli sellainen kuin olisi Eskon vieressä kuulemassa tarinoitaan, ja sellaiseen ilmapiiriin ihastun helposti. Silloinkin, kun asia olisi kuivaa tai ymmärrykseni ohi laukkaavaa. Tämän mahdollisuus kirkastui kirjojensa kautta.
En ole ikinä ollut lähelläkään Eskoa, joten todellisuudessa hän voi olla aivan kamalaa seuraa esimerkiksi linja-autoissa ja junassa. Kuten tiedän itse olevani. Sellaista höpötystä koko matka jos voimia riittää, mihin menivät maisemat. Ehkä Esko on sellainen myös tai vielä eri tavalla kamalampi, mutta mielikuvissani ei.
Nicholas Gurewitch, Notes on a Case of Melancholia, or: A Little Death
Tätä sarjakuvakirjaa ei ole käännetty suomeksi, mutta menetys on pieni, sillä sanoja ei siinä ole ollenkaan.
Teokseen liittyy monia hyviä muistoja, mutta minulle merkitsevää oli se, miten ilmaisuvoimainen tarinanvälittäjä voi pelkkä kuvakin olla. Ja kun syntytavaksi paljastuu mustaksi maalatun puutaulun raaputtaminen vaaleammaksi löytyy tästä myös taiteellinen puolensa.
Vahva suositus. Osta tai lainaa. Lue tai selaa. Lämmin tarina, keskiössä kuolema.
A Little Death rahalinkkinä Amazonissa ja sitten sama ilman viittauksia minuun.
Yksinäisten Suomi, toimittanut Juho Saari
Tämä avasi silmäni sille että niinkin tabumaisen vaiettu ja henkilökohtainen asia kuin yksinäisyyden kokemus voidaan ottaa tutkimuksen piiriin, selitettäväksi ja ratkaistavaksi. Tunnistin tuosta tietysti paljon itseänikin, mutta erityisesti ilahdutti se tapa jolla vaikeasta voi puhua, eikä siitä siis tarvitsekaan vaieta. Ooh.
Ian Kerner, She Comes First
Kirja suuseksistä, siitä, millainen on naisen anatomia ja millä tavoin ruumiiseensa sidottua ihmistä voi tällä tavoin miellyttää. En tiedä onko tämä lajissaan paras kirja, tai edes vähiten huono, mutta minulle henkilökohtaisesti tästä oli suuri hyöty ja toisillekin se on välillisesti tuottanut iloa.
Jos siis tuntuu siltä ettei oikeastaan tiedä mitä tekisi eikä toinenkaan osaa kertoa muuten kuin kannustamalla lopettamaan saa tästä mahdollisesti hauskan esileikin jatkeen. Ensin teoriaa, sehän vasta innostaa kun voi uusia oivalluksia ja ajatuksia saada, sitten käytäntö. Välissä voi nauraa eikä lopultakaan ehkä itketä.
Marko Annala, Värityskirja
Mokomistin elämänkerta osui kohdalleni osuvaan aikaan ja mielentilaan. Kirjansa tämän myötä opin jotakin myöhemminkin hyödyllistä mielenterveysoireista niiden kokijan vinkkelistä.
Lisäksi Markon rohkeus teki vaikutuksen, sillä kaiken hakkaamisen lomassa tämä oli myös todella paljastava ja nolokin kirja. Minkälainen nössö onkaan hän jota koulussa kiusataan! Siksi helpottavaa ja rohkaisevaa lukea ettei ole ollut ainoa, ja vaikken varmasti olekaan hoitanut tonttia kiusattujen puolustajana samalla tapaa kuin muistelen nyt Markon toimineen, otan hänestä tässäkin asiassa esikuvallista oppia.
Toinen asia on tietysti velhoparta. Kolmaskin on, mutten kerro.
Viivi Rintanen, Mielisairaalan kesätyttö
Mielisairaalan kesätyttö kertoo Vilmasta, jolla on ongelma jonka kanssa hän painii ja pärjäilee. Hullujen seassa sitä ei ole niin hullun oloinen vaikka ongelmia itselläkin olisi.
Pidän kovasti siitä, miten tämänkin kirjan saatteena sanotaan tolstoisti että täysiä mielenterveyksiä on vain yhdenlainen, poikkeavia ovat kaikki muut. Kaunista tapa kertoa että ongelmia on maailma täynnä. Ja hyvä syy myös sille, miksi näistä asioista on syytä puhua. Tieto voi lisätä tuskaa, mutta tuskaa tuntemalla voi myös käydä parannuspuuhiin.
Lämmin suositus tälle kirjalle.
Merja Laitinen, Häväistyt ruumiit, rikotut mielet
Tämä väitöskirja on sellainen teos joka jäi vahvimpana yksittäisenä kirjana mieleen kun eräänä kauniina keväänä kahlasin hyväksikäytöstä kertovaa kirjallisuutta. Tässä yhdistyy tiede ja haastattelut ja muistan saaneeni tästä paljon ideoita ja oivalluksia.
Hyväksikäyttö on kovasti tavallista ja on hyödyllistä havahtua siihen, miten arkinen asia on kyseessä. Kauhistelu on tässäkin omiaan tekemään tapahtuneen uhrille vaikeammaksi selättää.
Lue tämä kirja jos haluat ymmärtää muita ja suojella toisia vastaavilta kohtaloilta joissa koko elämä menee jo lapsena pilalle. Lue tämä kirja vaikket. Siitä voi olla apua pubivisassakin.
Ville Kivimäki, Murtuneet mielet
Kirja joka kertoo mielenterveystyöstä sota-aikana ja sen jälkeenkin. Selityksiä sille, miksi suomalaiset miehet olivat ja mahdollisesti yhä ovat niin erityislaatuisia kuin nyt ovatkaan. Ehkä suomalainen yhä vastaa kymmentä venäläistä joissakin mielenhäiriömittareissa, en tiedä, mutten tiedä yksinomaan siksi etten ole lähtenyt kaivamaan tilastoja.
En ole altistunut sota-ajan kokeneille ihmisille juurikaan, mutta ymmärrän syyksi myös sen, ettei näistä asioista puhuttu niidenkään kuullen jotka siellä olivat olleet. Voin vain arvailla millainen osa on ollut lapsen suojelemisella raakuuksilta, paljonko omaehtoisesta vaikenemisesta, paljonko toisten toivomasta tai heiltä oletetulta. Enkä tiedä sitä, kuinka suuri tekijä on ollut häpeällä ja katkeruudella.
Kirjan luettuani voin kuvitella, ettei vaikeneminen ole aina johtunut siitä, että kaikki olisi jo selväksi puhuttua ja käsiteltyä. Teoretisoin näin, koska muuten aiheesta luulisi olevan vitsejäkin.
Suomalainen, ruotsalainen ja venäläinen menivät sotaan. Tuli rauha, kaikki palasivat koteihinsa, mutta suomalainen, hän ei oikeastaan koskaan palannut.
Tove Jansson, Muumi-sarjakuvat
Näihin törmäsin vasta ja nepä ovat mahtavia kertomuksia joissa on sukkelaa huumoria ja tunnistettavia piirteitä. Kaiken lisäksi aikaakin on kulunut vuosikymmeniä, miten en ollut ennen altistunut niin että olisin ottanut asiakseni lukea!
Toven veli Lars jatkoi piirtämistä kulissien suojassa, eikä näissäkään ole vikaa, en vain ole yhtä määrissä niitä käynyt kahlaamaan. Siis luettavaa riittää muttei suositusta vielä näille. Korjaan koettuani.
Luin nämä englanniksi opittuani että se on niiden alkuperäinen julkaisukieli. Kiitos sille brittiläiselle sanomalehdelle joka tällaisia keksi tilata! Osoitus siitä, miten pienillä asioilla voi olla kauaskantoiset vaikutukset, koska muussa tapauksessa voisin nyt osata ruotsia.
Toven Muumi-sarjakuvakokoelma rahalinkkinä Amazonissa ja sitten sama ilman viittauksia minuun.
Riina-Maria Metso, Miksi se ei vain lähde
Perheväkivaltaa, sen ilmentymismuotoja, periytyvyyttä, sille tottumista. Tässä olen enkä nyt vaihtamaankaan lähde vaikka nyrkki soi, sillä tuskin tämän parempaa miestä löytyäkään voi.
En keksi miksei tätä kannattaisi lukea.
Henkistä ja fyysistä väkivaltaa on kaikkialla eikä se siitä lisäänny että sen osaa nimetä. Ja samalla voi oppia myötätuntoa heitä kohtaan, joiden näkee kärsivän, sillä joskus sitä todella kuvittelee että tämä on paras mihin pystyn, paras mitä ansaitsen. Joskus sen keksii itse, joskus sen on opettanut väkivallantekijä. Vaikkei ketään välttämättä käykään pelastaminen, on harmi, jos luovuttaa toisen suhteen jo ennen kuin hän on luovuttanut itsensä kohdalla.
