Luku 87

Se riippuu

Erinomainen vastaus mihin tahansa kysymykseen on että se riippuu. Harva asia on niin yksinkertainen, etteikö tuo olisi myös viimeistään filosofisesti tarkastellen totta.

Toinen riippuva asia on ihminen, vaikkei hirttä vielä vetäisikään. Olen seurannut läheltä ilmiselviä riippuvuuksia kuten alkoholismia ja rahapelaamista, tupakointia ja mitä sattuukaan, mutta vasta nyt alan taipumaan sille ajatukselle, että kenties kaikki ihmisoliot ovat hyvin taipuvaisia toteuttamaan erilaisia riippuvuustoiminteita. Edukseni olen lukenut sen, etteivät päihteet ole liiemmin minua kiinnostaneet, kuten ei mässäily eivätkä irtosuhteetkaan, mutta nuo ovat toisaalta olleet vain helppoja välteltäviä niiden laajasti paheksuntaa herättävän luonteen tähden.

Toisaalta jotkin ovat olleet mahdottomia toteuttaa pelokkaana sosiaalisten tilanteiden kauhistelijana, myös, sillä en pidä itseäni niin ritarillisena että olisin onnistunut kieltäytymään seksistä, jos sitä olisi ollut sopivan henkilön toimesta tarjolla. Olen elämäni aikana kieltäytynyt seksistä luultavasti noin nolla kertaa, joskin joitakin tilanteita sentään olen estellyt etenemästä siihen suuntaan, joten hyvin näennäistä on puhtoisuuteni.

Huumeista olen sentään kieltäytynyt monet kerrat. Ehkä niiden haitallisuus on ollut selkeämmin hahmotettava asia.

Aloin pohtimaan tätä koska riippuvuuteni ovat olleet hyvälaatuisinakin haitallisia. Olen uhrannut ainutkertaista elämääni tehden töitä, joilla ei ole ollut kovinkaan suurta merkitystä. Tai hyötyjiä ja iloitsijoita on voinut olla, mutta ei niin paljon kuin kärsijöitä ja surijoita. Mietin tässä eritoten menneitä ihmissuhteitani, romanttisia ja ei, jotka ovat kärsineet tämän helpon pakokeinon ansiosta.

Seksi on myös ollut riippuvuus, jolla olen saanut omanarvontuntoa ainakin lyhytaikaisesti kohotettua. Hormonipäissään on helpompi ajatella kykenevänsä asioihin ja olevansa ihan pätevä olio, vaikka se sitten tarkoittikin tapauksessani muiden hyödyllisten askareiden uhraamista, jotta löytäisin itseäni kiinnostavaa seksuaalista materiaalia, jollen suorastaan pornoa, jonka tuomin mielikuvitusrikastein saatoin sitten itseäni tyydyttää. Jokin puolituntinen myöhemmin arki saattoi jälleen jatkua.

Tämähän on hyvin haitatonta toimintaa, kuten riippuvuudet yleensäkin, paitsi silloin kun näin ei ole. Parisuhteessa ihanuutta oli voida kertoa janoavansa seksiä, johon toisen tuntiessa vähemmän halua saattoi aikaa silti käyttää samassa sängyssä itseään hyväillen. Miten mukavaa laatuaikaa. Mutta omatuntoni soimasi siitä, että näin taajaan suoritettu itsetyydytys ei varmasti ole normaalia eikä suotavaa, joten silloin tällöin tuntui erittäin perustellulta tehdä tätä salassa, jottei toinen saisi vihiä tästä harrastuksen riistäytymisestä eloonjäämiskeinoksi.

Tuskin olen ainoa ihminen, joka huonovointisena hakee piristystä, lohdutusta ja irtiottoa riippuvuudeksi luokiteltavista asioista, joita sitten tämän vuoksi alkaa salaillakin. Olenhan perusonnellinen, eikä tässä ole mitään hätää ja on myös hiukan noloa ja toista kohtaan epäreilua turvautua toisiin ärsykkeisiin saadakseen tyydytyksen. Mitä hyvänsä sitten keksiikään itselleen selittää sen sijaan, että myöntäisi ongelman laajuuden ja luonteen.

Muitakin riippuvuuksia olen nyttemmin tunnistanut, niistä lisää myöhemmin.

Sillä nyt tärkeäksi nousi ylipäätään sen kertominen, kuinka itseäni enemmän arvostavana olen myös kaivannut edes itseni kanssa harjoitettavaa seksiä vähemmän ja vähemmin ärsykkein. Minä riitän, kuten jossain laulussa voitaisiin veisata, eikä minun ole tarpeen fantasioida siitä että joku vieressäni kokisi minut erityisen haluttavaksi. Kukapa ei niin tekisi! Tämä ja yleinen kokemus seksistä erilaisten ihmisten ja erilaisten ihmissuhteiden muodossa on myös tuonut jonkinlaista oppia siitä, etten usko erityisesti kaipaavani seksiä kenen hyvänsä kanssa. En siis välttämättä edes sen erityisen kauniin ja sulomuotoisen naisen, jolla on hurmaava hymy ja kauniit hiukset, sillä hetki hänen kanssaan sängyssä saattaa kuvitelmissani olla hauskempi kuin mitä todellisuudella olisi tarjota.

Jotakin kuvittelen oppineeni. Jollei ihmisen kanssa ole hauskaa vaatteet päällä ei asia toiseksi muutu riisuutumallakaan. Vielä jokin aika sitten ajattelin että tuo voisi silti olla hyvä lisä kokemuksena ja tuoda synkkiin hetkiin muisteltavaa, jolla voisin toppuutella kyvyttömyydestä ja rumuudesta supattelevaa sisäistä ääntäni, mutten enää usko sen kohottavan päätään niin että tarve olisi akuutti.

Toisaalta koen myös menettäneeni tässä menneiden vuosien seksipositiivisuusjaksossani sellaisia asioita, jotka muistuisivat varmasti mieleen huonolaatuista parempaakin sänkyakrobatiaa koettaessani. Olisiko tämä sen arvoista että vaihtaisin hurmaavan ihmisen näihin hetkiin, saattaisin kysyä itseltäni, eikä se välttämättä parantaisi mielialaani.

Olen pitänyt itsestäni melko pitkään selvinpäin. Se on auttanut välttämään alkoholin juomista ratkaisukeinona ongelmiini ja helpottanut huumeista kieltäytymistä, koska en nähnyt niiden auttavan tilanteessani mihinkään. Nyt minusta tuntuu etteivät imartelevat ja ihastelevat ihmiset automaattisesti tee elämästäni parempaa, myöskään, vaikka he haluaisivatkin tutustua minuun myös fyysisesti. Nähtäväksi jää kuinka hyvin tämä oppi kantaa, mutta ainakaan en enää irtaudu ruumiistani pelkän kauniin hymyn saatuani. Suvunjatkamisen kannalta se ei välttämättä ole kehitystä, mutta erään itselleni haitallisen riippuvuuden karistamisessa kyllä.

Jos toki palaamme asiaan. Helpomminhan nämä korvautuvat toisilla kuin katoavat tyystin ja silloin mietittäväksi asiaksi jää uuden myrkyn luonne ja vaikutukset. Vielä en ole tunnistanut mitä tilalle tuli, joten kerrottavaa riittää varmasti vastakin.

    aina on oltava riippuvuus
    se ensimmäisen pakon päivään luo
    jäsentää valveen ja tarpeen luo
    se ei tyydy
    se etenee
    mitä jos puuttuu riippuvuus
    mikä retkille antaa syyn
    ja sysää rikkeisiin
    niin olet yksin
    kuin joku taruolento
	
    (Absoluuttinen nollapiste - Pyhä nynny)