Onni on ystävät, joiden kanssa puhua, sekä se matka, jolla sellaisia löytää. Paljastettakoon eräs ystävyyden salaisuus siltä varalta, ettei joku ole sitä vielä oivaltanut: Ystäviä on kaikkialla. En ole vielä vanha, mutta tämä seikka on ollut suuri ilo huomata. Ehkä ihmisiä on karkeasti kahdesta laidasta, joista toinen pitäytyy lapsuusaikoen tuttavissa ja lähelle lipuneissa ihmisissä ja joista toinen etsii aina uutta kaukaisuuden meriltä. Olen käynyt molempia laitoja ja vuorostani pettynyt vanhojen tuttujen pysähtyneisyyden kannustavaan läsnäoloon, sekä uusien ihmisten välinpitämättömyyteen ventovierasta kohtaan, mutta onnekseni ystäviä on löytynyt molemmin konstein.

Maailmassa on niin monta ihmistä ja olemme kaikki niin monin tavoin yhteneviä, että muu olisi näin sosiaaliselle lajille epätodennäköistä. Itsestäänselvyydenkin riskeeraten mainitsen tästä, koska yksinäisiä ihmisiä on silti kaikkialla ympärillämme. Ratkaisuksi ei aina riitä se, että koettaa tutustua lähimmäisiinsä paremmin ja vähemmin maskein, tai että lähtee ulos tutustumaan uusiin ihmisiin, sillä oman itsensä kuljettaa mukana kaikkialle minne meneekin. Luultavasti uudet tuttavuudet ovat hyvin samanlaisia kuin vanhatkin vain ilman menneisyyden painolastia. Anna heille muutama läheinen hetki, viikko tai vuosi, ja samat ongelmat nousevat pintaan heidän toimiessaan jarruna omien unelmien tiellä.

On helpompi löytää ihmisiä elämäänsä, jos tietää, mitä haluaa. Sen keksiminen ei tokikaan ole helppoa, enkä minäkään ole vielä perillä. Tiedän kuitenkin jotakin siitä, mitä en haluaisi, joka on tärkeää sekin. Ei kiertelyä, ei jaarittelua, ei ilkeilyä. Osaan kaiken tämän, joten en kaipaa sitä lähimmäisiltäni. Vaikka siihen sorrun ja sallin heidänkin sortuvan. Toisaalta kaipaan huomaavaisuutta, rajanvetoja ja innostumista. En osaa näitä kovin hyvin, mutta siksi täällä tätä harjoitellaan.

Kun sitten uskaltaa näyttää jotakin puolta itsestään, josta pitää, on aina mahdollisempaa löytää samankaltaisia ihmisiä arkeaan ilahduttamaan. Ei minkäänlaisena kosmisena vetovoimatekijänä niinkään paljon kuin innostumisen ja innostamisen seurauksena. Aivan kuin ihminen hakeutuu itseään inspiroivan tiedon tai toiminnon äärelle hakeutuvat ihmiset myös sinun luoksesi kun tietävät mihin kykenet ja miten heihin vaikutat.

Eivät kaikki, eivät aina, mutta joskus ja jotkin. Eikä se vähennä ihmeellisyyden tunnetta kun aivoissa on muistijälkenä ajat, jolloin itsestään siivunkin näyttäminen johti paheksuntaan ja välttelyyn, tai jos suhtautuminen olikin sallivampaa, jäi tämä silti kahdenkeskisen kohtaamisen iloksi, jota ei suuremmassa seurueessa enää tuettukaan.

On vaikeaa olla oma itsensä, jolleivat muutkaan ole. Siksi sellaisia ihmisiä olisi hyvä löytää ympärilleen vetovoimaksi omien kuplien ja suojavallien puhkaisuun. Jollet tunne ketään arjen anarkistia suosittelen käyttäytymään kuten he saattaisivat ja katsomaan, keitä löytyy sitä kautta jutulle.

Ystävien anti ei siltikään ole siinä että yhdessä voisi järjestää vallankumouksia, vaikka sekin olisi hienoa. Kanssaihmisten kanssa voi saada rohkeutta jatkaa omalla polullaan ja ruokkia toinen toisensa kasvua. Sitten joidenkin vuosikymmentenkin jälkeen huomata miten toinen kuoriutuu samassa tahdissa, vaikka välillä ottaisikin aikansa ja tekisi kipeää.

Ehkä elämä tarjoileekin hedelmiä kuorittavaksi, eikä sellaisenaan kuiviin puristettavaksi.