Luku 80

Kaikella katkeruudella

Toinen siskoni puhui toisen siskoni kanssa. Se on hyvä merkki, sillä minun maailmani ihmiset puhuvat liian harvoin. Nyt kuitenkin puhuivat ja heti kertoi toinen, että toinen puhui ja puhui minustakin.

Se ei ole hyvä merkki, sillä minun maailmastani ihmiset puhuvat usein harhaan. Eivät omaa huonouttaan, korkeintaan johtuen siitä, ettei minuun ole kovin helppo tutustua. Sitten sitä kuvittelee ja saattaa olla väärässä.

Katkeraksi saattoi toinen siskoni tekstejäni kuvitella. Lukiessa miettiä, että jos näistä kirjan mielii tehdä niin kamalaa luettavaa on se vuosikymmenen kuluttua, jollei osaa jutuista pois siisti. Tunteita tuntea tekstin äärellä tunteina, jotka eivät tunnu hyviltä.

Puhuimme tästä sittemmin, sillä olen oppiva yksilö. Jos joku jotakin jostakusta kertoo, on se merkki siitä, että tämän asian voi joltakulta varmistaa. En aina tee näin hyvin, mutta pyrin olemaan juorukellompi kuin olen koskaan ennen ollut. Siksi tartuin puhelimeen kuin nokialaisen heiton sm-mitalistiehdokas ikinä tekisi ja kannoin sen akkuineen palvelemaan suurempia voimia, itseäni ja kunniaani.

Siskomme kertoi, että epäilit joitakin tekstien kohtia väritetyiksi, muistatko, mitä ne olisivat olleet. Kysyin kohteliaimmin. Jatkaen, etten kiellä omien tulkintojeni virheellisyyksiä ja johtopäätöksien harhaisuuttakaan, mutta koen hyväksi tarkistaa tosiasioiksi ne, jotka todeksi tiedän.

Ilokseni hetki oli jälleen suotuisa ja asiasta kävi puhuminen. Puhuimme kirjoittamisen riskeistä ja itsensä likoonlaiton vaaroista. Näkymistä, jotka voivat peilissä kohdata pinosta pudonneen kirjan poimimisen hetkenä vuosien ja vuosien kuluttua. Sanoista, joita ei saa takaisin, niistä painokoneen lyönneistä, jotka jättävät ikuiset mustelmat.

Kerroin kantani, jonka mukaan pahin paha, jota kirjoittamisesta voi seurata, on itsensä nolaaminen. Se ei ole kovin paha. Olen koko elämäni vältellyt sitä tapahtumasta, eikä se ole vienyt minua minnekään. Itseään suojeleva ihminen ei voi kaatuilla skeittilaudalla. Ei saada pysäköintisakkoa, joka maksuhalukkuudestaan huolimatta mitätöityy parkkimaksun lunastamalla. Ei jahdata terassilta apuun rientänyttä ihmistä antaakseen tälle huomaavaisuudestaan ilmaisen juoman. Kaikkea tällaista voi sattua, jos ei ole niin huolissaan siitä, mitä toiset ajattelevat.

Tarinoita voi sattua ja niistä minä pidän.

En osannut siskolleni puhelun aikana sanoa, joten sanon nyt. Kirjoittaminen saattaa olla virhe, mutta se on virhe, joka on muuttanut totuttua. Tai osoitus muutoksesta. Kirjoitetusta puhuminen on helppoa silloinkin, kun kuulijat eivät ole lukutoukkia. Muutama sata liuskaa näennäisen julkisessa, vaikka vain pöytälaatikon peittoalueelle yltävässä mediassa, ovat tehneet enemmän kuin kolmen vuosikymmenen vaikeneminen.

Jos kadun tätä myöhemmin, haluan nähdä, miten ihmeessä niin kävi.

Tämän kirjoitettuani voin myös toimia hyvälaatuisena ennustajana, ilakoida sitä, että olisitpa nuori Timo tiennyt miten tärkeän enteen äärellä tanssit, nyt sitä ollaan hautarauhan rikkomisesta elinkautistuomiota istumassa, koventamisperusteena pitkäkestoinen suunnitelmallisuus.

On oltava hienompiakin tuomioita rikosrekisteriä avaamassa, vaikken sellaista nyt keksikään. Tähdätään siis tähän.

Itse asia kun on tärkeä. Toisesta ihmisestä saattaa kuvitella mitä tahansa todeksi aivan vain siksi, että vuosia sitten sattui tuntemaan ja käsitti kuulleensa. En kirjoita tätä korostaakseni omaa erinomaisuuttani vaan muistuttaakseni siitä, miten helposti tällaiseen voi langeta. Puhunhan lapsuusperheestänikin ongelmineen kuin heitä tuntisin, vaikkei se voi olla täysin totta. Minä olen muuttunut kuukausien aikana, eikä ole reilua ajatella, etteivät he olisi tehneet samoin vuosissa. Sitä on vain vaikea tietää todeksi, ellei asioista puhu.

Ei siis ole ihme, ettei minusta tiedetä, jollen tekojani ja itseäni koskevia muutoksia mainoksiksi käännä. Sitten kannustaisi toisia tekemään samoin. Vähemmän kuvia ravintola-annoksista, pyydän. Enemmän siitä, mitä leuat jauhavat niinä öinä, jolloin uni on tiukassa lailla leukaperien, jotka purupintoja koetellen havahduttavat hereille rentouttamista vaatien. Mikä saa hampaat narskumaan, se on kiinnostavaa, puhutaan siitä.

Siinä sivussa saattaa löytää keskusteluseuraa loppuelämäkseen.