Luku 63

Intonaatio

Ihmisten ilmoille palaaminen on altistanut minut valtavalle määrälle asioita. Jo siinä on kaapillinen pokaaleja saavutuksen merkittävyyttä korostamaan ja hyvää mieltä tuomaan.

Altistuin eräänä esimerkkinä taidevideolle, jossa ihminen nopeutettuna mutta alusta alkaen vaiheita kuvaten näyttää miten vahaliiduilla vetely voi johtaa tähtitaivaan värjäämään metsämaisemaan. Toisessa samanlaista kauneutta luotiin vesivärein. Nämä kummatkin ovat itselleni vieras taiteenlaji, siis asia, jota en osaa. Vahaliiduilla osasin sentään piirtää pilaamatta kaikkea, mutta lopputulos ei ollut mitenkään näyttävä. Vesiväreillä olen saanut aikaiseksi vain vettyneen paperin ja vettyneen vision. Siksi en ole näitä juuri harrastanut peruskoulualtistuksien jälkeen.

Laveerausta tein sentään joskus, sillä väriliukupaperi oli hauska. Mutta mitenkään ennustettava lopputulos ei ollut. Silti epäonnistuessaankin taianomaisen oloinen.

Nyt videoita katsellessa olen huomannut erilaisia jippoja. Vahaliitua voi levittää nenäliinalla ja saada näin pehmennettyä karkeita värimönttejä. Saman mutta erilaisen pehmennyksen voi tehdä myös sormin. Ja vesivärejä voi sekoitella toisiinsa veden avulla, ehkä siksi niitä kutsutaankin sillä nimellä. Ja värin voi muodostaa määrissä valmiiksi, eikä vain siten, että pensselin kanssa poimii hieman tuota ja vähän tätä ja kappas, tästäkin tuli ruskea, ja hieman eri ruskea kuin tuo aiempi viiva.

Sitten sellainenkin seikka ällistytti, samoin kuin kerrankin turistikaupungissa katutaiteilijaa seuratessa, miten erilaisia työvälineitä lopputuloksen toteuttamiseen voidaan käyttää. Vahaliituvaiheessa nenäliinoja ja sormea, kyllä, mutta sitten koko teos voi olla maalarinteipein rajattu alun alkaenkin, jolloin ei tarvitse oikeasti varoa, ettei sotkisi väriä yli toivotun loppurajan. Vahaliitukuvaan voidaan yhdistää terävää lyijykynää ja hieman karkeampaakin, kuvioita voidaan piirtää viivaimin ja sapluunoin, on valkoista liitua ja korjauslakkaa ja vaikka mitä.

Minulle vahaliitutyö on tarkoittanut vahaliiduin tehtävää työtä ja siksikin niistä on tullut sellaisia kuin pelkillä vahaliiduilla tehty työ voisi olla.

Joku luova ihminen olisi varmasti aivan itsestään keksinyt, että hei, yhdistetäänpä tähän vesivärityöhön lyijykynä, tai levitetään vahaliitua näin, ja sitten otetaan terävä lyijykynä, ja lainaisitko opettaja punakynääsi, lyön tähän vähän verta vuodattamatta aitoa tavaraa näin uhrijuhlien alla, mutta minulle tällaiset asiat eivät ole juolahtaneet mieleen. Siksi olen ajatellut, että piirtäminen on ihan mukavaa tuhertelua ja vesivärit ja vahaliituilutkin liian karkeaa omalle motoriikalleni. Tästä syystä nykyoppeja käyttäen yleistän ja mietin, kuinka moni muu ihminen on sortunut samaan luuloon.

Jotkin asiat, jotka toiselle tulevat luonnostaan, noin vain itse keksittyinä, vaativat toisille asian mahdolliseksi ymmärtämisen ennen kuin luovuus lähtee laukkamaan. Näin kalibroidaan intuitiota eli opetetaan aivoja toimimaan ajattelematta.

Toinen suuresti elämässäni näkyvä seuraus ihmisten ilmoille uskaltautumisesta on arjessani lisääntynyt seksin määrä. Tosin vain puheen tasolla. Mutta tämä on selkeästi asia, jonka puutteesta olen kärsinyt koko elämäni, jos jonkin, nimittäin teoreettinen puhe seksistä, seksuaalisuudesta ja sen sellaisesta.

Tunnustan nimittäin aiemmin tunnistamani seikan, ettei intuitioni ole seksiasioissa ollut erityisen pitkälle kalibroitunut. Tämä osaamattomuus sai pitämään itseäni huonona sängyssä ja se on omiaan tekemään elämästä vaikeaa. Jos seksi on häpeällistä ja noloa on sitä myös vaikea oppia. Miksi ylipäätään opettelisi, kun ei ymmärrä miten koko asia toimii ja lopputulos on aina ollut sellainen vähän kehno.

Mutta viime aikojen keskusteluissa on noussut esiin muutakin.

Eräs ystäväni ajatteli tässä ääneen, miten hankalaa hänelle on tehdä aloite seksille. Että vaikka haluttaisikin ja olisi seksuaalisesti toisesta kiinnostunut jää sitä kuitenkin odottamaan, että toinen osapuoli tekisi aloitteen. Ja mielellään fyysisesti eikä vain sanoen, että nyt haluttaisi. Pohdimme tätä hetken ääneen, sillä itselläni on suhteen syventyessäkin lieventyen aivan sama ongelma, jonka olen omalta puoleltani leimannut herrasmiesmäisyydeksi.

Se ei kuitenkaan varsinaisesti riittänyt selittämään asiaa. Lisävaloa tähän saimme, kun pohdimme omia ihmissuhdekokemuksiamme ja sitä, miten kumpikin on aikanaan tahollaan tullut seurustelusuhteessakin torjutuksi. Että olet kyllä todella kiva mutta en haluaisi seksiä juuri nyt. Ehkä vielä huonommin muotoillen. Jolloin sitä jää helposti aloitteen tekevänä tahona miettimään, että mikä minua vaivaa, kun toista ei huvita. Ja mikä minussa on vikana, kun kiihotun katsellessani puhtaiden pyykkien lajittelua, jostakin tulkitsen, että toistakin huvittaisi mutta sitten tulenkin torjutuksi. Ettei kai ole normaalia tällainen. Enkä osaa tulkita toisten haluja.

Olen pitänyt itseäni hetkittäin yliseksuaalisena ihmisen johtuen tästäkin, miten helposti innostun verrattuna toiseen. Siksi sitä olen myös oppinut sietämään ja salaamaan, sillä miksi pilata hauskaa hetkeä sillä, että tekee seksuaalisen aloitteen, kun toinen ei kuitenkaan sellaista kaipaa ja pahimmassa tapauksessa tilanne vieläpä päättyy sillä. Tämä pitkitetty tyydytys on kätevä taito kehitettäväksi, jos haluaa saada tuottoa säästöilleen sijoitusmaailmassa ja kai se mahdollistaa myös keskustelutaitojen harjoittelun mutta mielenterveydellisesti tämä ei ole aivan paras taito.

On nimittäin hyödyllistä huomata, että jos itse haluaa mutta toinen ei, niin vika voi olla myös toisessa. Jos vaihtoehto on ajatella, että vika on yksinomaan itsessä, kuten itselläni ja ystävälläni taipumuksena oli. Tuskin olemme aivan ainoita ihmisiä tässä maailmassa, jotka näin ovat ajatelleet.

Ehkä on aiheellista korjata, että vikaa ei varsinaisesti tarvitse olla kenessäkään. Eikä kenenkään kuulu kiihottua kenestäkään. Varsinkaan pakosta.

Mutta itsesyytöksien keskellä on aika ajoin hyvä miettiä sitä vaihtoehtoa, että onkin itse normaali, luonnollinen ja aito mutta toinen saattaa olla ongelmissa tavalla, josta olisi syytä puhua. Sillä oikeasti kenenkään ei tarvitse olla syyllinen mihinkään mutta kun omat halunsa oppii tunnistamaan voi niistä myös puhua. Että minua panettaa, en tiedä mistä tämä tulee mutta näin käy aika usein seurassasi ja olisi kiva, jos sille voisi tehdä jotakin. Ja jos toinen ei olekaan, että jippii, niin sittenhän esileikistä käy se, kun puhutaan että miksei toista kiinnosta. Vaikka se tietäisi leikin loppua niin ainakin tietää, miksei toisesta leikkikaveriksi ollutkaan.

Parhaimmillaan kun seksi on jokapäiväinen puheenaihe silloinkin, kun sitä ei tuntikausia harrastamaan ehdi. Kerron nyt kun asian tajusin.

Jos asiaa ei itselleenkään mahdollisesti normaaliksi myönnä, voi käydä kuten itselleni, että omia himojaan pitää luonnottomina ja toisille kestämättöminä ja sitten turvautuu itsetyydytykseen, jotta ei olisi toiselle riesaksi ja vaivaksi. Sillä olisihan se kiva, jos voisi joskus istua sylityksin ilman että aistit kantavat mukanaan. Mutta jos tästä ei puhu toiselle seuraa siitä ikävä salaisuuden ja häpeän verho, että mikä siinä, on kun et nyt haluakaan seksiä, voi toinen ihmetellä. Jos seksiin asti mennäänkin niin niinkin yksinkertaisen asian kertominen kuin että en välttämättä tule koska juuri tunti sitten kylppärissä yksikseni tulin voi olla hyvin vaikea asia kertoa. Asia, jonka salaamisen tähden toinen voi sitten päässään, jos ei ääneenkin, miettiä että mikä tässä on niin vaikeaa, tekeekö hän jotakin väärin, kun toinen ei tullutkaan spruits vain. Tätä kun toistaa muutaman kerran niin jo on häpeän ainekset kasassa, ahdistus lisääntyy ja kaikesta tulee vaikeaa.

Mennyt elämäni sanalla sanoen kuvattuna olisi ahdistavaa. Nyt kun koettaa kohdata asioita, joista tapasin ahdistua ja puhuu niistä, joista ahdistuvansa huomaa, sitä huomaa miten katoavaisia ne ovat.

Ehkei sitä tule ajatelleeksi, että seksifantasioista ja itsetyydytyksestä voisi puhua aivan avoimesti. Omista tarpeista ja haluista. Mutta vaikka tulisikin, sillä itsestäänselvyyksiltähän ne nyt luettuina tuntuvat, on hyvä olla armelias itseään ja toistakin kohtaan, jos en eivät ole helppoja asioita puitaviksi. Enhän itsekään kehdannut myöntää itsetyydytystahtiani koska pidin omaa seksuaalisuuttani yliaktiivisena ja sellaisena omituisuutena, jota kukaan ei voisi ymmärtää. Ymmärtämättä osin sitä, mistä tämä innokkuuteni kumpusi ja toisaalta sitä, miksi asia ahdisti niin kovin.

Torjutuksi tuleminen on tärkeää tunnistaa, vaikka se tapahtuisikin aiheesta. Samalla tapaa se on sellainen pettymys, joka on syytä purkaa omassa päässään kuin toisenkin kanssa kuin mikä tahansa menetetty työpaikka tai saavuttamaton unelma. Että minulle tuli tästä paha mieli ja sellainen epäilys, että olenko seksuaalisesti ollenkaan kiinnostava kenestäkään. Tai osaanko yhtään mitään, kun en tästä työpaikasta saanut pidettyä kiinni tai bändiä perustettua. Mitä hyvänsä. Olkia kohauttamalla ja menetyksen sivuuttamalla sitä saattaa onnistua jatkamaan elämäänsä mutta samalla uskottelulla voi saada myös itsensä uskomaan, että jokin asia ei ole tärkeä.

Että en haluaisikaan oppia käyttämään vesivärejä tai vahaliituja. Tai harrastamaan unenomaista seksiä unen ja aamupalan välissä ja aikana. Laskemaan mäkeä tai orgasmeja, jälkimmäisiä vitsillä, sillä siinä vasta hieno esimerkki mittarista, jonka asettamalla saa kyllä juuri sitä mitä mitataan mutta voi hairahtua siitä mikä on tärkeää.

Intonaatio liittyy asiaan siten, että aivan kuten ihminen ei välttämättä itsestään tiedä miten seksiä harrastetaan tai miten siitä puhutaan, eikä sitä, kuinka erilaisia tekniikoita käytetään kuvataiteessa, ei ihminen välttämättä intonaatio-sanan kuullessaankaan tiedä mitä se tarkoittaa. Mutta jos asian lausuu opettavaisesti siten, että tavu tavulta nuotti nousee ja laskee, jää asiasta vahva muistikuva myöhempää elämää varten. Aivan, intonaatio, intuition kauan kadoksissa ollut taistelupari.

Ihmisten ilmoilla voi altistua asioille, joilla omaa intuitiotaan saa säädettyä parempaan suuntaan. Että kappas vain, puhua voi seksistä kuin suksista, miettiä alustan merkitystä ja luisto-ominaisuuksia, eikä se johda mihinkään pahaan. Ei se välttämättä johda mihinkään muuhunkaan fyysiseen, mutta akateemisissa keskusteluissa parasta on se, että orgasmeja voi saada siellä missä niillä on erityisen paljon merkitystä, eli aivoissa. Siitä on lyhyt matka muihin kehollisiin nautintoihin. Ei välttämättä sanankaan mittainen, kun itsensä normaaliksi tunnistaa ja toinenkin sen tietää.