Luku 33
Itsenäinen toimija
Internetin tarjoamissa sosiaalisissa verkostoissa on mahdollisuus nähdä tositoimissa ihmisiä arjen huolineen ja iloineen. Lisäksi näistä kumpuavista tuntemuksista voi peilata itseään. Eikä tarvitse kotoa poistua. Hyödyllistä.
Vierastin paluuta sosiaaliseen mediaan siitä syystä, että aikanani ahdistuin sen äärellä olemisesta. Nyt kuluneiden viikkojen mittaan on ollut mielenkiintoista seurata itseäni ja tuntemuksiani tuolla leijuessani. Ahdistus ei vielä ole palannut, mutta tilanteita, joista olisin perinteisesti voinut ahdistua, on.
Yksi toistuvista teemoista on ihmisten valistaminen. Joku kertoo, että toimikaa näin, älkää noin, tämä on fiksua, tuo on typerää. Miksi teette noin, lopettakaa heti.
Kuvitellaan, että ihmiskuntaa riivaisi uudenlaisen viruksen aiheuttama pandemia ja ihmisiä kannustettaisiin vetäytymään koteihinsa. Tästä seuraavassa käytännössä tätä ilmiötä voisi nähdä kommentointina karanteeniolojen suhteen. Peskää käsiänne älkääkä poistuko kotoa, älkää levittäkö valeuutisia, älkää seuratko uutisointia asiasta. Keskittykää läheisiinne, jos sellaisia on tai itseenne, jos se on se mitä tähänkin asti olette aina tehneet koska niitä läheisiä ei kerran ole kertynyt.
Sama ilmiö on nähtävissä missä tahansa kilpailuiksi kätketyissä huijauksissa, joihin osallistuvat kaikenlaiset tyhmät. Toiset voittaakseen, toiset valistaakseen. Älkää osallistuko tähän kilpailuun, se on huijausta, te typerykset, ei tarvitse minuuttiakaan nähdä vaivaa selvitystyöhön, kun asia jo kirkastuisi. Kaikki on hyvin, kunhan ette vuoda typeryyttänne muiden riesaksi. Näin annetaan ymmärtää niissä kommenteissa, joilla ei osallistuta kuviteltuun kilpailuun kertomalla kuinka vihreä jäätelö se on parasta, aina tulee siitä lapsuuden kesät mieleen, ne, jotka vietti kasvimaalla kitkutellen ja suussa maistui hapan, syljettömän suun veri ja kuolema, niin ja voittaessani palkinnon sen perheen kanssa jakaisin.
Siirryin sosiaalisen median vilkaisun kautta aamutoimille.
Pesin hampaitani yksin, sen myötä oli aikaa ajatella, kun ei tullut puhuttua vastauksia odotellessa. Harjasten hakatessa hampaita mietin, että näilläkin on jokin vaihtoväli ja koska mietin sitä taas, enkä viimeksikään tehnyt mitään asian eteen, on se varmaan täynnä. Täytyy käydä hampiharjulikauppaloisessa, jos ei tänään niin tällä viikolla. Motivaattoriksi rakensin mielikuvan siitä, että jollei välineitä vikkelään vaihda vaihtuu kaupaksi keinohampulikauppuli ja se ei ole näin nuoren paikka omia vaivojaan asioida. Rullata nyt sisään skeittilauta jaloissa ja ulos hampaat taskussa. Kuin kävisi lähikaupassa, siinä, jossa on kynnys.
Kun tämä oli ratkaistu, mietin tuota aiempaa.
Pohjimmiltaanhan kaikki tarkoittavat vain hyvää, lausuu Kalle Virtanen Viikatteen, ja jos tätä ohjenuorana käyttää voi eri toimijoita ymmärtää, vaikka väärinkin.
Sosiaalisen median paasaajat ja oikaisijat toivovat mahdollisesti sitä, että heidän havaitsemansa tyhmyys vähentyisi. Ihminenhän on yhtä kuin lähipiirinsä, ne, joiden kanssa aikaa viettää, kuuluu jonkin toisen sanoma viisaus. Esittele minut viidelle läheisellesi ja kerron millainen olet, olisiko se ollut lähempänä sitaattia. Jos sitten oma virtuaaliseinä täyttyy omasta mielestä typeryyksillä, niin nouseehan siinä pelko, että sivistämisen aika on nyt, pitävät muuten minuakin typeryksinä kaikki ja hautajaisistani tulee samanlainen rienaus kuin Graham Chapmanin kohtaloksi koitui. Sitä en kestäisi vaan kuolisin häpeästä, taas.
Sillä tavalla sivistystä levittämällä voi myös luoda järjestystä maailmaan. Että pelottaa, kun ihmiset ovat noin tyhmiä, mutta ainakin yritin. Oletan että tyhmiä, koska miksi saarnata asioita ihmiselle, jonka olettaa tyhmää paremmin tietävän.
Tosin tämä tuli nyt mieleeni, että jos saarna on ihmisille, joiden kuvitellaan olevan tietämättöminä sen tarpeessa, niin miksi kukaan kristinuskon perusteita tunteva kävisi kirkossa. Ehkä siellä ei käydäkään ja vähentynyt kävijämäärä on nimenomaan merkki siitä, että kansa on myös uskonnollisesti sivistyneempää. Innostava ajatus.
Sosiaalisen median minua hiertävät päivitykset ovat kuitenkin sellaisia saarnaluontoisia. Tehkää näin, lopettakaa tuo. Haluan erotella saarnaamisen ja opettamisen, sillä jälkimmäinen oman sanakirjani mukaan edellyttää tasavertaisuutta. Saarnaa luetaan yltä ja totena, opettaja taas alentuu opetettavan tasolle, että jotenkin näin tätä ajattelisin tai noin tekisin, mutta jättää mahdollisuuden olla väärässä ja oppia itse uutta.
Erottava tekijä on siis tekstin tai julkaisun tekijän ylpeys. Jos on oikeassa tai ainakin oikeammassa kuin vastaanottajat, on julkaisussa saarnaamisen maku, vaikka sitä sanoin pehmittäisi. Sellainen pistää silmääni kuin uusi hammasharja, joka yllättää pituudellaan ja muistuttaa siitä, miten näiden vaihtoväli on hyvä pitää sellaisena, että siitä ei korkeussuunnassa katoaisi käytön aikana yhtäkään milliä.
Esitän, että ylpeä julistaja unohtaa sen, että hänen kohdeyleisönsäkin on keskimäärin järkevästi toimivaa kastia. Heidän logiikkansa voi vain olla eri.
Kaiken maailman valekilpailuihinkin osallistuva ihminen tekee niin todennäköisesti siksi, että tekemisellä ei ole vaihtoehtokustannusta. Hän voisi varmasti tuijotella seinään, mutta mitäpä iloa siitä on, kun kilpailuihin osallistumalla saatava tuotto-odotus on paljon suurempi. Osallistumiseen menee muutama sekunti, eikä sillä ole väliä, onko tarjolla pesukone, leivänpaahdin, tipistä käyvä meksikolainen puutarhuri tai lahjakortti terapiapalveluihin, kaikkien arvo on joka tapauksessa suurempi kuin nolla euroa. Tarpeettomat voi myydä tai antaa eteenpäin.
Jos pysähtyy miettimään jokaisen kilpailun kohdalla, että onkohan tämä nyt järkevä vai ei, tulee kuluttaneeksi aikaa, jolle ei saa mitään paluuarvoa. Voihan tämä puutarhurikilpailu olla huijaus, mutta olisi hauskaa, jos se ei olisi, ja uusia kilpailuja on odottamassa uutisvirran täydeltä, joten nopeasti kirjoitan tähän, että käyttäisin häntä ovikiilana ja parkkitutkana, lähetän viestin ja sitten hakeudun seuraavan pariin.
Miksipä ei. Jos valekilpailuun osallistumisen haittapuolena on se, että kaveripiiri altistuu tiedolle siitä, että sellaiseen haksahti, ja että oma profiili tulee jonkin hämärän toimijan tietoon, niin hintahan on merkityksetön. Elämäni on aivan tavallista ja tiedot menivät jo sen ensimmäisen haksahduksen kohdalla muutenkin. Ja aina välillä posteljooni survoo ovesta tulevaa ovikiilaa, jolloin voi huikata oven takaa, että jätä siihen ovelle vain toisten viereen, siinä se loppusijoituspaikka tulee olemaan muutenkin, kiitos.
Mikään määrä saarnaavaa sivistystyötä ei muuta käytösmallia jollei siihen ole syytä. Kilpailut antavat sisältöä elämään jo pelkän osallistumisen ja siitä seuraavan jännityksen verran, kuten Veikkaus voi liiketoimintamallillaan todentaa, eikä aina voi voittaa edes sen vertaa, että kilpailu olisi totta. Kuuluu elämään se eikä elämä muutu.
Sama ratkaisumalli tuli soviteltavana mieleen näiden kritisoijien saarnalla taltuttamisen suhteen. Jos ihmiset tekevät kuten järkeväksi näkevät, eli haluavat esimerkiksi hallita pelkojaan etsimällä ympäristöstä virheitä, joilla samalla oikeuttavat omia ylilyöviäkin toimenpiteitään, on tämä toiminta omiaan jatkumaan, vaikka joku piispa parvelta huutelisikin, että lopettakaa tuo ja auttakaa minut alas muttei niin alas, että löytäisin itseni helvetistä. Harmittaahan se, että tyhjentää kaupan vessapaperista ja nyt keittiöstä loppuivat niiden säilömisen tähden tasot, joten mikroaaltouunikin on paperitelineen päällä. Perhe huutaa jossakin mutta on mahdotonta sanoa varmaksi mistä, kun pinojen yli ei näe. Joku voisi pitää typeränä mutta mieli tyyntyy, kun miettii, että jos vain hallitus tekisi oikeita päätöksiä oikeaan aikaan niin ei tarvitsisi näin yksilötasolla pelastaa päivää. Että jos joku on oikeasti typerä niin pääministeri, tässä nyt hänen tekemättömyyksistään kärsii koko perhe, jos minulla vielä sellainen on, no minä kärsin joka tapauksessa, vaikka helpottaa kyllä ajatus siitä, että perhe olisi jo pakannut itsensä pihalle, mutta mikä tuo huuto sitten on, ehkä se on kummitus, hyväksyn sen.
Ihmiset, jotka eivät seuraa politiikkaa, eivät todennäköisesti ole kovin päteviä kommentoimaan sitä. Kuten jääkiekkoa seuraamattomat eivät ole päteviä arvioimaan pelityylien eroja ja sääntömuutosten vaikutuksia. Se ei tarkoita sitä, että tätä toimintaa pitäisi suitsia, että olkaapa hiljaa, kun ette mistään mitään tiedä. Sen sijaan se tarkoittaa sitä, että tässäpä on hieno mahdollisuus sivistää, kun asia kerran kiinnostaa. Olettaen, että sattuu toista arvostamaan. Mutta miksi uhrata saarnaakaan vihamiehilleen, hehän vain ottavat liekit kirkon kulmalle kantaakseen.
Saatan nimittäin kuvitella, että moni kilpailuista innostunut ihminen olisi iloissaan löytäessään muuta sisältöä elämäänsä. Kuten panttipullojen noutamista karanteenikodeista, siinäpä positiivisen odotusarvon toiminta. Tai mitä tahansa, joka lievittäisi tai ratkoisi sitä ahdistusta, jolla nyt kilpailuihin osallistumalla itseään lääkitsee.
Edelliseen tapaan saatan kuvitella ihmisten kiinnostuneen hallituksen toimista ja yhteiskunnan rakenteista nyt, kun ne ovat ajankohtaisina vaikuttaneet useimpien ihmisten elämiin. Tämähän on mainio tilaisuus kertoa, miten politiikkaa on se, että meillä on tällaisia toimenpiteitä ja miten se, mitä ikinä päädymmekään tekemään, on meidän jokaisen päätettävissä tai ainakin vaikutuspiirissä. Ei tietenkään ole niin, että nyt pitäisi pitää uudet vaalit, mutta tätä hetkeä voi pitää opettavana hetkenä sen selittämiseen, miksi meillä on tällainen yhteiskunta, joka tekee tällaisia ratkaisuja ja mistä historiallisista päätöksistä ne juontuvat. Miten on mahdollista, että ihmiset voidaan suositella tai pakottaa eristymään, kuka on ikinä keksinyt, että sellaiseen pitäisi ylipäätänsä varautua, ja mitä pitäisi tapahtua, että tuon rajoituksen mahdollisuuden voisi poistaa työkalupakista.
Ihmiset voivat olla väärässä. Kuten ne, jotka rynnivät ideoineen, että nyt täysiä käsidesipurkkeja jokaiselle kävelyreitille ja ulkona liikkujat ammuttakoon niille sijoilleen, kun pysähtyvät tuollaisia käyttämään. Tuo on hyvien käsidesien hukkaan heittoa, eihän kaukaa näe, onko noissa sisältöä, joten parempi laittaa tyhjiä purkkeja, jotta ei vahingossakaan kulu arvoainetta kuolevien käsiin. Se, että he ovat tietämättömyyttään valmiita tarjoamaan ideoita on kuitenkin merkki siitä, että asia kiinnostaa. Se on hienoa, sillä kiinnostus on askel kohti viisautta.
Viisautta ei seuraa siitä, että asiasta kiinnostuneet kiusataan hiljaisiksi. Että typerä idea, keskity lukemaan uutisia. Tai älä, noudata ohjeita ja pidä suusi kiinni. Nyt ei pidä keikuttaa venettä, meillä on muutenkin pulaa tarkka-ampujista, kun koetamme jahdata näitä ihmiskauppiaita, jotka toimittavat meksikolaispuutarhureita pihatontuiksi naamioituneina. Maailmaan ja erityisesti maailmanlaajuiseen tietoverkkoon sopii miljoonia ideoita, niin miksei niitä ottaisi avosylin vastaan, että hei, tuossapa on mielenkiintoinen lähestymiskulma, mutta eikö ole ongelmallista, että kun se ensimmäinen ihminen on ammuttu niin seuraavat tajuavat kiertää paikan kaukaa, kunnes ruumis on korjattu pois ja kuka näinä kontaktinvälttelyaikoina haluaisi sellaisen riskin ottaa, että lähtisi tuota ruumista syrjään retuuttamaan? Että tavoite on kyllä hyvä, hidastaa viruksen leviämistä, mutta tähän voisi löytyä muitakin tapoja, mietitäänpä.
Sitten voi puhua käsien pesusta pesemättä käsiään jutusta. Siten vähitellen paranevat kaikki, niin ihmiset kuin muodostamamme yhteiskunnatkin. Vähitellen voi itse vähentää valistamista ja seurata vierestä, kun muut tekevät kaikki työt. Täydellistä. Aivan kuin olisi vanhus, hampaat sylkee suusta, jotta voi lapsia ikkunan läpi pelotella ja sitten keinutuoliin nukkumaan. Muut hoitakoot muun, tämä on minun sarkani. Tämän harjoittelin huippuunsa jo nuorena ja se kannatti.
Loppuelämän pettymyksen välttääkseen tätä voi kokeilla määräajan, vaikka vain aineistoa kerätäkseen. Palata sitten pettyneenä vanhaan, että kyllä kirkko tiesi mitä teki, saarnaamalla maailma paranee ja helvetin portit aukeavat, nyt on lämmin olla, olen palannut kotiin. Ympärilleen vilkaisee ja viisikko kaikuna vastaa. Yhdessä muodostamme kuusikon.
Vaikka ajattelisi, että on yleisesti hyväksyttyjä, kaikkien jakamia tavoitteita ja unelmia, kuten demokraattinen, pohjoismainen hyvinvointivaltio, se ei varsinaisesti ole totta. Eihän sellaista tarvitsisi erityisesti puolustaa jos kaikki samaa haluaisivat. Siksi on laiskaa ajatella, että ihmiset typeryyttään loisivat ja levittäisivät tämän horjuttamiseen pyrkivältä vaikuttavaa aineistoa, että se loppuisi, jos he vain lukisivat tämän jutun ja tajuaisivat. Ehkäpä sitä tehdäänkin tahallaan. Ehkä taustalla on toive suuresta ja mahtavasta neuvostojen liitosta. Tai toive pelastaa planeetta ja tuntemansa muotoinen ihmiskunta, kun se vielä on mahdollista. Vaikutin voi olla mikä tahansa, yleisesti katsottuna hyväkin, mutta sitä ei voi tietää jollei kysy miksi toinen jotenkin toimii. Keskinäisestä arvostuksesta kertoo sitten se, saako todenmukaista vastausta ja voiko kumpikaan tästä viisastuneena opettaa toista. Jollei ole valmis oppimaan toisen näkökulmaa on paraskin opetus lähempänä saarnaa. Sitä on syytä varoa kuin se olisi pirun tapa opettaa ja lisenssimaksuja perisi hän itse, korot kenkinä.
Sanon saarnaajaksi tulkkaantumisen uhallakin, sillä ei ole sellaista sääntöä, joka aina pitäisi. Periaatteessa näin ja periaatteesta myöhemmin.
