Luku 21

Manipulaation voimalla

Elävä kieli kestää käyttöä ja taivuttelua. Siitä on iloa fyysisenä esineenä, joka löytyy suusta tai lautaselta ja sittenkin kun se kantautuu kurkusta tai kiirii kirjasta. Ihmisten kieliä ovat sellaiset kuin suomi ja latina, ja näistä suomi löytyy suusta ja latina lautaselta. Sanotaan nimittäin latinan kuolleen.

Siten voi käydä, kun kielenkäyttäjät harvenevat ja kieli asettuu uomiinsa. Että täplikäs tarkoittaa sellaista, jossa on pallomaisia kuvioita, ja yötaivas voi olla täplikäs, mutta vallitseva keli ei, koska sitä ei kukaan runoilija ole koskaan käyttänyt, joten aikalaisetkaan eivät olisi niin osanneet tehdä.

En ole suomen kielen erityisasiantuntija, mutta manipulaatio ei kuulosta korvaani kovin kantasuomalaiselta sanalta. Lalli ei manipuloinut Henrikiä vaan hakkasi kirveellä kalansyötiksi. Vaikka samasta asiasta on kysymys, siis siitä, että taivuttelee toisen omaan tahtoonsa antamatta toisen toteuttaa asiaa itse.

Lallihan saattoi huutaa, että kuole, mutta jos Henrik sitten tutkailikin vastauksena sydäntään ja totesi että ei, minun kuolinsijani on toisaalla tässä Jumalan syleilemässä kaikkeudessa olisi asian pitänyt jäädä siihen. Herrat nyökkäisivät hyvästinsä ja lumet narskuisivat eri suuntiin poistuvien seurueiden voimien alla.

Sen sijaan legenda kertoo Lallin turvautuneen manipulointiin, ettei hän halunnutkaan kannustaa piispaa miettimään kuolemaa ajankohtaisena vaihtoehtona muille arjen toimilleen, vaan päätös on jo puolestaan tehty. Sitten silppuamisvaiheeseen.

Kielen pilaamisen uhallakin olen käyttänyt oivalluksieni tukena tätä manipulaatio-sanaa. Se kun kuvastaa hyvin yhden itselleni ominaisimmista piirteistä, eli sen, etten kerro mitä haluan. Tätä on ollut visaista ratkoa ja ammennettavaa riittää varmasti vielä kauas tulevaisuuteenkin.

Manipulaatio kielessäni tarkoittaa sitä, että toivoisi kovasti jotakin toisen vallassa olevaa asiaa tapahtuvaksi, muttei sano sitä ääneen.

Jos asian hahmottaminen tuntuu vaikealta, voi mallisuorituksia kaivaa viihdetuotteista. En ole suurkuluttaja, mutten saa päähäni sellaista naurunauhasarjaa, jonka juoni ei perustuisi isoilta osin puhumattomuuteen ja välttelyyn ja manipulointiin. Että hahmo toivoo jotakin mielestään siistiä mutta pelottavaa tapahtuvaksi, ja on valmis suorittamaan valtavan määrän ohjaavia vihjeitä ja valheita, joilla asian voisi toivomiinsa uomiin saattaa. Sitten asia toteutuu tai ei ja seuraa onnellinen tai surullinen loppu, kun tapahtumaketjun manipulointiluonne paljastuu ja osapuolet ovat joko siten suloisia, että voi ei, ei sinun olisi tarvinnut kuin kysyä, minusta se on hurjan söötti idea ja nyt kun molemmat tiedämme tämän niin mennään naimisiin, tai sitten vihaisia ovat he, kun kulissit kaatuvat ja kaikki kuviteltu ihmisessä tuntuukin yhdeltä suurelta valheelta, hyvästi, älä enää ikinä puhu minulle.

Siinä kuluu puolituntinen tai puolivuotinen kun tuollaista seuraillaan ja jos tilanteet vaihtuvatkin, perustuu jännite samaan kuin shakissa ei, eli siihen, että kaikki eivät tiedä kaikkea.

Shakissa seuraamisen jännittävyys perustuu siihen, kun miettii, huomaako pelaaja ansan, jota toinen suunnittelee. Ja siihen, tajuaako vireillä olevan suunnitelman samalla tapaa kuin toinen. Toisin kuin pokerissa, jota en osaa kyllin hyvin osatakseni nauttia sen seuraamisestakaan.

Ehkä manipulaation taso on tässä se avainasia, sillä kun tajusin missä määrin johdattelen asioita sen sijaan että johtaisin niitä avoimesti todeksi, on vastenmielisyyteni tällaista manipulaatiota kohtaan noussut.

Jos seuraa politiikkaa voi löytää samanlaisia juonilankoja aina silloin tällöin, en sano aina, vaikka rehellisen poliitikon puuttumisen ongelma on nähdäkseni juuri siinä, ettei ihmisten kannata tai sallita olla rehellisesti jotakin mieltä. Aina pintakiillotetaan jokin uskottava asia, jota ajetaan, vaikka sen varjolla onkin se oikea asia, jonka haluaa saavuttaa. On mieletöntä puhua ratkaisuista niin pitkään kuin ongelmat, joita ratkotaan ovat eriä, ja se on nähdäkseni ongelma talouspoliittisessa keskustelussa. Tästä joskus.

En siis ole itsekään vieras vaan jopa aavistuksen taitava manipuloija. Voin kaivata kahviseuraa mutta kysymisen sijaan kysynkin, miten toisella menee ja viestinvaihdon alkaessa kaivelen vähitellen, että onko suunnitelmia tälle päivälle, jaa, ei minullakaan, pitäisiköhän sitä jotakin vai siivoilisiko vain, no joo, jos sinua huvittaisi nähdä niin ehkä voitaisiin juodakin kahvit, tulisitko tänne vaikkapa tunnin päästä?

Mitä ajanhukkaa on se. Kun terveen ihmisen kanssa voi viestiä myös suoraan siten, että hei, minulla on hetki aikaa ja joisin mieluusti kahvia hyvässä seurassa, maistuuko kupillinen tässä parin tunnin sisään? Silloin sosiaalinenkin peli on kuin shakki, jossa toinen tietää saman mitä toinenkin ja voi suunnitella siirtonsa sen mukaan.

Sellaista on helppo elää ja pelottava kuvitella jos on paatunut pokeristi. Kuten itse olin. Ja jonka hihasta edelleen putoilee kortteja, kuten näistä kirjoituksista voi poimia.

Esimerkiksi seksi, joka ei tässä esimerkissä ollut kiertoilmaukseen verhottu, on ollut itselläni tällainen manipulaatiolle altis asia. Jos kivalle ihmiselle ehdotti, että seksiä, hei, miten olisi, vaikka nyt tökerösti baarissa mutta oikeasti ajatellen kahden kesken vietetyn illan päätteeksi, kun molemmat ovat päätyneet samaan olohuoneeseen sohvalla vieretysten silittelemään, tuntui päässäni siltä, että taika murtuu puhumisen myötä. Tämän pitäisi vain tapahtua, ihan kuin elokuvissa. Ja jos ei tapahdu, esimerkiksi siksi, koska molemmat odottavat että toinen kantaisi tai kiskoisi toisen seuraavaan vaiheeseen, voi asia lässähtää ja sitten sitä miettii toiselle hyvästejä jättäessään, että olipa lähellä, mikähän minussa on pielessä.

On ollut mullistavaa huomata, että sitä voi kertoa mitä toivoisi. Myös seksin suhteen. Ja sitten toinen voi sanoa että ei nyt, haluan polttaa ensin tuhkat pesästä, tai ei, tulee traumoja pintaan jos näin nopeasti etenee, ja sitten niistä voi puhua, tai sitten jopa, että joo, mietin ihan samaa, miten edetään.

Käytän tätä esimerkkinä koska itselläni seksiin liittyi suurin taianomaisuus ja suurimmat ongelmat, mitä nyt itsessäni kohdannut olen.

Samalla tapaa manipulointia on kuitenkin aivan kaikkialla. Sitä toivoisi, että toinen tekisi jotakin, muttei kerro mitä toivoisi, vaan antaa vihjeitä ja sitten turhautuu, kun ne eivät tuota tulosta. Tai sitten kiertoilmauksin kiittelee kuin yllättyneesti kun toinen tekeekin kuten tahtoo.

Parisuhdehengessä voi huokaista, että voi voi, väsyttää mutta pitäisi kaupassakin käydä, jaksaisikohan sitä kohta. Ja kun suoraan kysytään niin ei sinun tarvitse puolestani käydä, keräilen tässä vain voimiani mutta menen kyllä kohta. Seuraa lisää huokailua ja kun sitä sitten itse vartin päästä uhrautuu, että mitäpä jos kävisin puolestasi kaupassa samalla kun vien roskikseen onneni pirstaleet, kuuluu vastaus, että se olisi kyllä tosi kiva, jos viitsisit. Ja kaupasta palattuaan kuuluu kenties se kiitos, että olipa ihanaa, kun kävit kaupassa puolestani, se auttoi kyllä tosi paljon, kun on niin väsynyt ja kaikkea.

Mikä on toisaalta aivan normaalia vuoropuhelua, mutta kuten toiminnassa yleensäkin, oleellista on se, mitä osapuolet ajattelevat. Jos ei koeta usuttaa toista kaupoille niin tuohan on romanttista ja mahtavaa. Mutta jos pyrkimys on tuo, että kävisipä puolestani kaupassa, miten sen saisi tehtyä ilman että pyytää, menee asia pieleen. Ihan vain siksi pieleen, koska toimivassa ihmissuhteessa saman lopputuloksen saisi nopeammin aikaan olemalla rehellinen. Että hei, väsyttää, voisitko käydä puolestani kaupassa? Johon toinen voi vastata myös rehellisesti, että toki, jos se auttaa, ja voin muutenkin koettaa jeesata koska poikkeuksellisesti nukuin koko päivän. Tai että nyt tekee tiukkaa, sillä palvelimet putoilevat kuin syksyn lehdet ja jonkun pitäisi pitää niitä ilmassa.

Manipulaatiosta vapaa rehellisyys avaa mahdollisuuden ratkaista oikeaa ongelmaa ja puhua siitä.

Koska vaikka tässä ongelmatilanteessa, jossa toinen on väsynyt ja toinen velvoitteessaan kiinni, voidaan tilanne ratkaista jatkamalla keskustelua. Että mitä sieltä tarvitsisi, voidaanko tilanteesta selvitä käymättä ollenkaan. Tai vieläkö ehtisi tilata kotiinkuljetuksella. Tai voisiko pyytää naapuria tuomaan sitä maitoa tai muuta. Tai selvitäänkö aamuun asti ilman.

Kun mietin omia ahdistuksenaiheitani, on aika usein kyseessä ollut sellainen tilanne, ettei se itse ahdistava asia kuten kaupassakäynti ole ollut ollenkaan oleellinen. On vain tuntunut siltä, että jotakin pitäisi tehdä. Ja avoimesti puhumalla paljastuu, että mitään ei tarvitsekaan tehdä, voi ihan huoleti nauttia hetkestä hyvässä seurassa, sylissä toinen ihminen tai kirja.

Perusongelma on itselläni ollut siinä, että olen kuvitellut taianomaisen siistiksi sitä, että asioita tapahtuu kohtalon johdattamana, sen sijaan, että olisin aktiivinen toimija muutoksen mahdollistajana. Vaikka jälkimmäinenhän on kuin parhaista saduista, kun prinssi pelastaa prinsessaa eikä odota kotonaan, että prinsessa laittaa kuriirin tuomana viestiä, että hei, pakenin nyt lohikäärmettä, jonka vankina olin pari vuotta ja olen nyt turvassa, haluaisitko nähdä joskus, jos mentäisiin vaikka naimisiin?

Mikä oivallus.

Palaan tähän asiaan, koska samalla tapaa kuin ahdistus, on manipulointikin monisyinen juttu. Ja vaikka sana tuntuisikin vahvalta tässä yhteydessä johtuu se siitä, että suomen kieli elää.

Manipulaation välttämiseksi olen hyödyntänyt vanhaa kunnon pahin paha -ajattelua. Mikä on pahinta mitä voi seurata siitä, kun kertoo toiselle mitä toivoisi tapahtuvaksi? Voi olla, että toinen ihminen katoaa elämästä, tai sitten tekeminen vaihtuu puhumiseksi siitä miksi kukaan ikinä toivoisi mitään noin kummallista tässä ajassa, mutta saattaa siinä käydä niinkin, että saa juuri sen mitä kysyikin. Ja pian toinenkin uskaltaa kysyä.

Matka on kuitenkin pitkä kuin Köyliönjärvi leveä. Vaikka manipulaatio-oivalluksestani on useampi vuosi, voi yhä huomata Lallin hengen elävän vahvana ja tarinan kantavan hedelmää minussa ja muissa aikalaisissamme. Tätäkään ei välttämättä olisi tapahtunut ilman sinnikästä käännytystyötä, eli palkittiin sekin.

Ehkä käännytystyö toimii tämänkin uskomuksen saralla, sillä jos itse olen nauttinut manipulaation määrän vähentymisestä omassa elämässäni, ehkä samoin käy toisillekin. Manipulaatio kuolee sanana kuin latina kielenä, että tiesittekös tästä, tämä auttaa ymmärtämään menneisyyttä, mutta ei tälle oikeasti ole enää käyttöä.

istut
tuolin selkänojan taa
et vaatteitasi riisukaan
mä heitän hiilen kamiinaan

(Miljoonasade - Alastonmalli, san. Heikki Salo)