Luku 4

Itsemurha työkaluna

Kouluja käyneenä tein joskus lukiossa mahdollisestikin äidinkieltä, historiaa tai muita yhteiskuntatieteitä sivuavalla kurssilla kirjoitustyön otsikolla “Itsemurha”. Oikea otsikko saattoi olla muukin, jokin nokkela “Jos olo on turha, onko ratkaisu itsemurha?", mutta saattoi se olla tuo lyhyen tempaisevakin. Muistan pitäneeni opettajasta, joten viesti ei ollut teiniangstinen vihjaus siihen suuntaan, että mietipä lukiessa, auttaisiko tämä sinuakin. Sen sijaan muistelen mahdollisen vuosikymmenten tuoman sumuverhon läpi tuon olleen tiukan asiallinen pohdiskelu siitä mikä itsemurhan oikeuttaa tai ei noin filosofisessa mielessä, yksilön ja yhteisön vinkkeleistä ja sen sellaista.

Ajatukseni oli luultavasti rikkoa tylsien ainevalintojen suoraa eli ihan vain häiriökäyttäytymisen rajalla erottua joukosta. Aineesta sainkin kommenttia, kun opettajaan opettajanhuoneessa törmäsin, en muista oliko se palautuksen tähden koska olin itse tunnilta pois vai miksi. Kommentti kuului isällisesti siten, että muistathan, tien suuntaisesti, ei kadun yli.

Se sopi hetkeen ja alleviivasi arvostustani henkilöä kohtaan. Eihän synkistä asioista puhuminen tarkoita sitä, että sellaisia olisi valmis tekemään. Joskus niin voi tietysti olla, mutta on valoisaa kohdata asioita myös ihan vain asioina. Että syövästä voi puhua. Erosta voi puhua. Kuolemasta. Mitä kamaluutta maailmaan sopiikaan. Filosofisesti tai kokemuksen pohjalta, mikä kullekin sopii. Näin tapellaan tabuja vastaan ja jos rauhan tasapaino järkkyy, käy sen korjaaminen varmasti helpommalla vaivalla kuin rajojen selvitys ylitystä vältellen ja varoen. Säästyy siten aikaa ja energiaa muuhunkin.

Itsemurha sopii siis työkaluksi ihmisten välisen yhteyden luomiseen.

Olisi sittenkin laiskaa tyytyä vain tähän, sillä kaiken ahdistuksen keskellä itsemurhasta saa myös sellaisen vaihtoehtotodellisuuden johon verrattuna nykytilanne onkin suhteellisen siedettävä. Että jos oikein ahdistaa niin ainahan sitä voi tappaa itsensä, mutta jos nyt näkee mitään syynripettäkään sinnitellä niin ehkä sitä voisi kokeilla mitä tahansa muuta ennen tuohon korttiin tarraamista. Se kun on onnistuessaan viimeinen vaihtoehto. Terapiajonossa voi olla vuosia ja hoksata sitten ajanhukaksi tuon toivonkipinän eikä sittenkään ole vielä tehnyt viimeistä valintaa, voi edelleen ryhtyä kahvilanpitäjäksi, kukkakauppiaaksi tai diplomi-insinööriksi.

Itsemurha sopii siis työkaluksi ihmisen liikkeellä pitämiseen.

Saattaa olla, että tämä on työkaluna sellainen, jonka mieleen juolahtaminen olisi automaattisesti pohdinnan paikka. Voisin kuvitella, että terapeuttina olisin hyvin kiinnostunut siitä, jos joku kertoisi, että tämä on se pahimman pahan vastine, jonka voimalla jaksaa nousta sängystä ylös tai kirjoittaa kokousmuistiota. Tai mennä sukujuhlille tai pikkujouluihin.

Itsemurha sopii siten myös merkiksi siitä, ettei kaikki ole aivan hyvin.

Vaikka olisi kovastikin mustamielinen ja synkkyystaipuvainen, sitä sopisi toivoa, että olisi myös kyllin mielikuvitusrikas voidakseen keksiä vaihtoehtoisi pahimpia pahoja itsensä eliminoinnin sijaan. Että on tämä parempi sarka kuin joulupukin kausipesti ostoskeskuksessa. Kestää tätä palaveria koska ihmisillä on sentään vaatteet päällä. Olen ihan hyvä tyyppi, varsinkin verrattuna siihen vuoden takaiseen. Kaikkea tällaista voi keksiä vaikkei olisi Markus Kajo, joka keksii kaikenlaista. Ja häneltäkin voi varastaa, että nyt sentään riidellään ydinvoimalan pyöräkatoksen väristä eikä kuluteta neuvotteluaikaa majanrakenteluun.

Majanrakentelua voisi käyttää mahdollisesti ammatillisen uran itsemurhana, tai päinvastoin kaikista palavereista vapautumiskorttina, tai jopa positiivisen signaalin antamisena, että katsokaapa, Timo tässä osoittaa luovasti sen millaista pelleilyä ajankäyttömme on.

Sanottakoon, että olen istunut hyvin harvoin turhissa palavereissa, jotka eivät olisi vähintäänkin viihdyttäviä. Ikävät kokemukseni perustuvat Dilbert-sarjakuvaan ja muihin stereotypioihin. Sekin on osoitus siitä, että työni se vasta onkin mielenkiintoista. Harmi ettei siitä ole osannut aina nauttia.

Itsemurhahan on toimiessaan myös sellainen työkalu, jolla voi erottaa ihmiset iäksi toisistaan.

Se on surullinen ajatus, mutta myös voimakkuudessaan pysäyttävä ja siksi typerä jättää käyttämättä, kun voimasanan paikka on. Ihmiskohtaamisten herkkyyttä voi rakentaa ajatellen sitenkin, että olisipa ikävää, jos olisin niin ilkeä, että tuo toinen sen tähden päättäisi, että nyt riittää, tapan itseni. Tätä ei pidä lukea niin, että kovin usein olisin livauttamassa jotakin ilkeää, mutta huumorin lähteeksi tästä sen sijaan on. Odottakaapas vain, kun keksin sopivan hetken.

Ja kääntäen, koska millainen tylsämieli ei löytäisi positiivista vaihtoehtoa asian äärelle. Sitä voi miettiä ihmiskohtaamisen hetkellä, että jos tuo nyt mielessään hautoisikin itsemurhaa, niin voisiko sitä jotenkin olla sellainen, että hän miettisikin, että on tämä hieno maailma, miten sitä mieli menikin niin syviin vesiin, taidanpa viimein hoidattaa nämä hampaat kuntoon, kun typeräähän tämä vihlomisella itsensä kiduttaminen on. Voi sitten toistekin törmätä tuollaiseen tilanteeseen, josta jää näin aurinkoinen mieli.

Pari päivää takaperin mietin pitkästä aikaa kävellessäni, että itsemurha, siinä vasta työkalu. Nyt kokeneena ihmisenä tiesin myös, etten siihen tukeudu, sillä harmittaisi kaikki se hauska mikä jää kokematta ja luomatta, mutta hätkähtelin sittenkin. Viime kerrasta on aikaa, koska en sitä muista, joten senkin takia on aiheellista kirjoittaa tällainen harvinainen kohtaaminen ylös.

Tämä auttoi ajattelemaan, että jos nyt kaikki ei ole hyvin, niin mistäpä se johtuu, ja sen myötä tämä teksti on tässä. Itsemurha voi siis olla luomistyökalu.

Suosittelen silti varovaisuutta itsemurhan käyttöön, sillä parhaimmillaan se on kuin saunantaus. Hyvä olla olemassa, kieliihän se siitä, että on mukava paikka, jossa rentoutua ja pestä maailman murheita omista ja muiden mielistä. Muttei sen tarvitse mikään turistikohde olla, jonne vieraat vähän väliä käytetään, että joko tulin maininneeksi, tämä teidän täytyy nähdä.

Tyttö skeittaa ja grindin raapii katukiveykseen
Ylös katsoo ja miehen näkee itkuun puhjenneen

Hei sä voit tehdä mitä vaan, mut muista se, muista se:
Toi on trikki josta et voi enää nousta laudalle

(Miljoonasade - Tyttö skeittaa, san. Heikki Salo)