Alkusanat

Jahtaamisen ja pakenemisen ero

Minä olen Timo ja tämä on eräänlainen lokikirja. Muttei päiväkirja, sen pohjalta laaditaan muistelmat vasta myöhemmin. Tämä teos sisältää itselleni isojen kysymysten julkista pohdintaa ja katsauksia niihin kulisseihin, joissa kulutan aikani silloin, kun sitä kulutettavaksi on. Likainen ruodinta tapahtuu toisaalla, jos missään, tänne nostan korkeintaan niiden pohjalta kumpuavia oivalluksia ja johtopäätöksiä. Toivottavasti riittävissä määrin selkoa tuovin taustoituksin.

Kaiken tämän sisällön on tarkoitus kertoa millaista voi ihmisen elämä olla ja millaiseksi se voi muuttua, jos oikein miettii, kirjoittaa ja itseään altistaa. Jos onkin rohkea, kun voisi vanhastaan olla pelokas. Sosiaalipornoa on luvassa vähänlaisesti, jos ollenkaan, minua ihmisenä ja ehkä muitakin ymmärtämään auttavia kehityskaaria sitten runsaammin.

Pyrin olemaan parempi versio itsestäni niin, että taaksepäin vilkuillessa saisin olla nolona. Jos seuraat tätä reaaliajassa voit päästä näkemään tulevaisuuden Timon tuntemuksia jo vuosia ennen minua. Mikäli tapahtumaketju on käänteinen ja kehityssuunta väärä, toimikoon se minullekin herätteenä tarkistaa josko itsesyytökset ovat saaneet aiheettomasti vallan. Taas.

Toivon että tätä kirjoittamalla kuin lukemallakin oppisi tuntemaan maailmaa, ihmisyyttä ja kenties itseäänkin. Mikäli näin käy edes jollekin meistä on tämä sen arvoista. Tavallisten iloisten asioiden sijaan koetan toistaa tänne tuntemaani tuskaa, kirjoittaa siitä, mistä haluaisin vaieta.

Unelmani on nähdä maailmaa, kohdata pelkoja, oppia asioita, luoda, ilakoida ja myös rakastaa ilman hippimäisyyksiä, tai ehkä vähän sitenkin. Tämän kirjan kautta voi valottua yksi tapa toteuttaa tätä unelmaa tai poimia vinkkejä niihin karikoihin, joihin aivan tavallinen ihminen voi pyrkimyksissään kompastua. Tekee sitten toisin ja kiittää minua omissa muistelmissaan, siihen tyydyn, sillä olemme sujut. Tai toteaa, että aihe hyvä, toteutus huono, kirjoitan itse, kun tuo ei osaa, sekin on hyvä ja aplodeeraan tekstit hyppysiin saatuani niin että kannet vain kolisevat.

Kaikki kirjoitukset eivät tule olemaan tunteenpurkauksia. Joissakin tapahtumista ja oivalluksista on niin pitkä aika, ettei aikanaan tuskainenkaan tunne ole enää merkittävä. Se ei silti vähennä kokemuksen herkkyyttä ja arvoa ja opitun hyödyllisyyttä siinä, millaiseksi olen sen pohjalta kehittynyt tai taantuen muuttunut, joten kirjoitan niistäkin kuivuutta tiristäen.

Asiavirheistä saa mainita, mikäli tapahtumia tunnistaa ja toisin kulkeneiksi epäilee. Pyrin välttämään ja korjaamaan välttämätöntä mielipahaa. Tuntemuksistaan saa siis kertoa rohkeasti, jos sellaisia jakohaluisina syntyy.

Elämä on nyt, silloinkin, kun se näyttää kurjemmalta kuin se mitä olisi voinut olla. Viisautta on nähdä, miten asiat voisivat olla paremmin ja elettyä elämää se, kun sen on mahdolliseksi itse kokenut.

Toivon suuntiinne iloisen hupsuja kevätpäiviä ja myöhempiäkin. Kaatuillaan kun kolataan. Kahvilla tai ilman.

    ei asioiden tarvitse olla huonosti
    ansaitakseen olla paremmin
	
    eikä mikään voi olla niin hyvin
    etteikö se puhumalla paranisi
	
    paitsi hiljaisuus
    kun sen kestää

Tätä kirjaa voi lukea luku kerrallaan järjestyksessä. Uusin yllä, vanhin alla. Tai päinvastoin. Järjestyksessä tai ei. Nauti matkasta kuten minä olen nauttinut, sopivasti sekoillen tai tiiviin tiukasti asiassa pysyen. Nautinnollisia hetkiä.